KESÄKUUN HAASTE

TBT: SOMEN VALTA

Heippa ja pahoittelut hiljaiselosta! 

Tai oikeastaan en ole edes pahoillani siitä, että oma elämä vei voiton somesta. Tällaisella aasinsillalla päästään tämän viikon sinkkukeskiviikon aiheeseen eli sosiaaliseen mediaan deittailussa.

Some on sekä helpotus että kirous, ainakin deittimaailmassa. Viestit kulkevat nopeasti ja toinen on periaatteessa koska vain tavoitettavissa. Ja kun toisesta oikein tykkää, on aina innoissaan, kun kuulee viestiäänen. Kukapa ei haluaisi useasti sitä hyvänolontunnetta, joka tulee, kun toinen huomioi. 

Sitten tulee se kolikon kääntöpuoli - juurikin tuo intensiivisyys. Whatsapissa kaksi sinistä check-merkkiä kielivät heti, jos olet lukenut viestin. Ja auta armias jos olet käynyt paikalla, mutta et ole reagoinut toisen viestiin. 

Mulla on paha tapa tehdä sitä, että luen viestin, mutta ajattelen vastaavani hetken kuluttua. Vastaan sitten kun on aikaa antaa kunnon vastaus eikä mitään "oota hetki" -tyylistä sepustusta. Usein huomaan illalla, että oho, se viestiin vastaaminen unohtui. Ei ole kerta tai kaksi, kun joku uusi tuttavuus on tullut linjoja pitkin, kun en ole vastannut just heti nyt. Vielä pahemmin tullaan linjoja pitkin, jos siniset lukukuittaukset näkyvät.

Pikaviestimien ideana on nimensä mukaisesti pikainen viestintä, mutta on mullakin rajat tällä asialla.

Voin ihan rehellisesti sanoa, että mulle se on aivan suunnaton turn off, jos toinen vaatii huomiota välittömästi. Siis sillä tavalla että pitäisi painokoneet pysäyttää ja keskittyä vain siihen deittiin - puhelimen välityksellä. 

Muistan erään tapauksen, johon törmäsin Tinderissä. Fiksun ja mukavan oloinen tyyppi, jolla sitten meni vähän yli, kun ei saanut omasta mielestään tarpeeksi nopeasti vastausta.

"Miks et vastaa?"

"Luuleks olevas joku kova ku et vastaa?"

Ja nuo olivat siitä mukavasta päästä. Kerroin ko. henkilölle, että tuo on naurettavaa käytöstä, että minulla on myös oma elämä enkä kävele kännykkä kädessä joka paikassa, vaikka olenkin 23-vuotias. Tämä oli kuin olikin ihan fiksu tapaus ja ymmärsi käyttäytyneensä huonosti. Olen kuullut niin monta tarinaa, jossa tilanne on vain eskaloitunut enemmän.

Mikä ihmisiin oikein menee? Fiksuja ihmisiä, jotka alkavat käyttäytyä ala-arvoisemmin kuin luolaihmiset. Missä vaiheessa maailmasta tuli niin hektinen ja minä-keskeinen, että ollaan vieraannuttu täysin elämän realiteeteista?

Hämmentävää.